Versowood Oy:n jälkikäsittelyn esimies Tiia-Mari Saario iloitsee siitä, että hänen työpaikkansa linjastolla Vierumäellä työskentelee eri-ikäisiä. Osa ei ole ollut vielä edes syntynyt, kun kollegat ovat jo paiskineet Versowoodilla hommia. Saarion työ on monipuolista ja itsenäistä.
Sunnuntaina
vilkaisen mitä viikonlopun aikana on tapahtunut ja mistä lähtökohdista uuteen viikkoon lähdetään. Isoin mietinnän aihe on tasaamoiden kannalta kuivauksen tilanne. Tarkastan myös kalenterin.
Maanantai kello 7:30
Herätyskello on torkuttanut jo muutaman kerran, mutta trukkikuskin puhelinsoitto herättää lopulta uuteen aamuun. Aiheena on tuotannon vuorokäynnit, joita olemme joutuneet muuttamaan tuleville viikoille. 10 minuuttia ja olen matkalla toimistolle.
8:10
Saavun toimistolle. En ole aamuvirkku, joten tämä on normaali työpäivän aloitusaika. Pääkonttorilla on paljon väkeä töissä ja aamuisin konttorin läpi kävellessä huomenet sinkoilevatkin käytävillä.
Varttia myöhemmin alkaa ensimmäinen palaveri, jonka aiheena on kotimaan myynti. Oma roolini on kommentoida raaka-aineiden toimituksia. Paketointi ja varas-
toonohjaus kuuluvat vahvasti työkuvaani Vierumäellä. Juon kupin kahvia samalla kun asioita käydään läpi.
9:30
Palaveri päättyy ja siirryn kahvikupposen kanssa oman työpöydän ääreen. Vaihdan ensin muutaman sanan jalostuksen tuotannonsuunnittelijan kanssa tulevasta varastokierroksesta. Nopea tarkastus, että tuotannon ohjeet ovat varmasti selkeitä ja ajantasalla ainakin iltapäivään saakka.
10:30
Käväisen tuotantolinjalla tarkastamassa tiettyjen tuotantotarvikkeiden määrän, jotta tiedän tilata lisää, jos tarvetta on. Linjalla on töissä kaikenikäisiä ihmisiä. Osalla on todella pitkä ura täällä ja osa on vielä niin nuoria, ettei ole vielä edes syntynyt, kun kollega on jo ollut tällä tontilla töissä.
11:00
Eväsrasiat jäivät aamun tohinassa kotiin, joten syön lounaan työpaikkaruokalassa. Normaalisti tykkään tehdä itse eväät, jos vain on ollut aikaa ja virtaa illalla tehdä. Ohimennen tulee keskusteltua kollegoiden kanssa edellisen vuorokauden tuotannoista, siihen liittyvistä haasteista ja miten niistä on selvitty. Meillä on tiivis tuotannon porukka, ja muutama uusi kasvokin on tullut syksyllä remmiin mukaan.
11:45
Käyn nopealla varastokierroksella pienellä tiimillä. Varastoalueella on täysi tohina päällä ja erilaisia työkoneita ja rekkoja ajelee ohitse. Kierrokselta palattuani palaan työpisteelleni. Työpisteeni on avokonttorissa, joten välillä riittää puhetta ja naurua ympärillä. Tiliöin muutaman laskun ja tarkastan tuotannonohjausjärjestelmästä raaka-aineiden toimituksia.
14:00
Mietin tuotannon esimiesten kanssa paketointilinjojen työntekijöiden tulevia vuoroja. Haasteena on uusien työntekijöiden opastus työhön mahdollisimman tehokkaasti ja hyvin. Olemme tyytyväisiä ratkaisuihimme, ja on kiva saada uusia ihmisiä töihin.
14:45
Haen vielä kupin kahvia ja touhuan tuotannon ohjeiden kimpussa. Ohjeita tehdessäni uppoan täysin hommaani, siksi niiden tekeminen on enemmän iltapäivän agendalla. Silloin on jo vähän rauhallisempaa.
15:20
Sovimme uuden työntekijän kanssa, että hän voi tulla kirjoittamaan konttorille työsopimuksen. Hän oli oikein pirteällä tuulella. Juttelimme mukavia ja kävimme lävitse työasioita.
16:00
Katselen seuraavan päivän agendaa ja totean päivän olevan aika kiireinen, joten jään vielä vähän petaamaan seuraavaa päivää. Työssäni on hienoa, että työajat joustavat.
17:05
Viimein maltan jättää loput hommat seuraavalle päivälle. Kotiapäin!
FAKTA: TIIA-MARI SAARIO
Ikä: 27
Ammattinimike: Jälkikäsittelyn esimies
Työpaikka: Versowood Oy, Vierumäki
Koulutus: Materiaalitekniikan insinööri, LAMK
Työhistoria: Versowood Oy, Riihimäki 12/2017–12/2019. Sitä ennen haalarihommissa vaneritehtaalla ja erilaisissa varastohommissa.
Kiinnostavinta työssäni on, että toimin nimikkeellä, jota ei aiemmin ole ollut meillä. Se antaa sekä haastetta että vapautta kehittää. Toimin vahvasti tuotannon ja varastoinnin välissä, joten työ on todella monipuolista ja saan tehdä töitä monenlaisten ihmisten kanssa.
Muut eivät tiedä, että suurinta herkkuani ovat sipsit ja dippi, jotka eivät onneksi vielä ulkomuodossa näy. Myös hieman yllättävää, ja usein itseltäkin unohtuu, että olen ensimmäiseltä koulutukseltani videokuvaaja. Tietynlainen luovuus ja innovatiivisuus kiehtovat edelleen.