8/2022

”Saha-alalla ei rikastu, mutta voi elää hiton hienon elämän”

Otsikon mukaisen totuuden saha-alalla työskentelystä Merivuorelle lausui jo 30 vuotta sitten skottilainen asiakas Gordon Foulds, kun Merivuori oli myymässä hänelle sahatavaraa Vilppulan sahalla työskennellessään. Metsä-Serlan Vilppulan sahalta vuonna 1993 alkaa myös Merivuoren varsinainen kiinnittyminen saha-alaan, vaikka työtä sahatavaran kanssa hän on tehnyt valmistumisestaan asti. Tuon sanonnan Merivuori allekirjoittaa nyt lähes 30 vuoden jälkeen täysin ja pitää itseään onnellisena miehenä, kun on saanut tehdä työtä sellaisella alalla, jonne on halunnut.

Kai Merivuoren sukujuuret ovat vanhempien puolelta sekä Sauvossa että Pietarsaaressa. Hän on syntynyt Imatralla, mutta perhe muutti Kauniaisiin, kun hän oli kuusivuotias. Kolmilapsisen perheen nuorimmainen valitsi Helsingin yliopistosta metsätieteet, koska niitä opiskellessa pystyi yhdistämään laajasti erilaisia aineita. Pääaineena oli puumarkkinatiede, mutta rinnalla kulki vahvana myös puuteknologian opinnot.

SAHATEOLLISUUTEEN Merivuori sai ensimmäisen kosketuksen jo opiskeluaikana, kun hän työskenteli opintojen ohessa osa-aikaisesti Suomen Sahanomistajayhdistyksessä, joka sittemmin yhdistyi Suomen Metsäteollisuuden Keskusliittoon eli nykyiseen Metsäteollisuus ry:een.

Metsänhoitajaksi vuonna 1988 valmistunut Merivuori jatkoi MBA-tutkinnon opiskelulla. Palattuaan takaisin Yhdysvalloista 1990 oli Suomessa lama ja työpaikat tiukassa. Työpaikka kuitenkin löytyi Rakentajan Metsä-Serlasta, jossa hän toimi markkinointipäällikkönä. Puutavarakauppa jatkui Starkjohannilla, jolle Metsäliitto myi Rakentajan Metsä-Serlan. – Jos taaksepäin katson uraani, niin yksi mieleenpainuvista hetkistä oli, kun Matti Linden otti minut töihin Rakentajan Metsä-Serlaan, Merivuori miettii.

Toinen hieno hetki oli, kun Vilppulan sahanjohtaja Martti Viertola oli vastassa Merivuorta Mäntän klubilla eräänä tammikuisena räntäsadeiltana vuonna 1993. – Martti Viertola oli erinomainen esimies. Sahalla työskentely vastasi sitä mitä olin sen ajatellut olevan. Opin vientipäällikkönä sahaympäristössä todella paljon, Merivuori kehuu.

Kun Merivuori meni Vilppulaan töihin, oli varastot täynnä valmista sahatavaraa. Hetken päästä kysyntä kasvoi ja varastot hupenivat. – Markan devalvaatio satoi suoraan sahojen laariin, hän naurahtaa.

Lue koko artikkeli Puumies 8/22 -lehdestä.

Jaa artikkeli

Share on facebook
Share on linkedin
Share on twitter
Share on whatsapp
Share on email

Kategoriat