10/2025

Tapani Marjanen sorvaa jo kuudetta vuosikymmentä – Pakko on välillä myös huilata

Kuva: Kaikki sorvaustyöt syntyvät vanhaan autotalliin rakennetulla verstaalla. Tapani Marjanen on elämänsä aikana sorvannut jo 160 eri puulajia, joista viimeisimpinä kädessä olevaa kamferipuuta ja eteläistä karvatammea. Kuvassa näkyy myös Marjasen ensimmäinen oma sorvi.

Tapani Marjasen ei enää omien sanojensa mukaan pitänyt alun perin osallistua tämän vuoden Puumessuille, mutta niin vaan hän vaimonsa Oilin kanssa lastasi tutun sorvin sekä lukuisat koriste- ja käyttöesineet autoonsa ja suuntasi autonsa keulan Luvialta kohti Jyväskylää jo kymmenennen kerran.

Armeijan jälkeen Marjasen tie vei Kotkan puutalousoppilaitokseen, mistä valmistumisen jälkeen hän teki pitkän päivätyön sahateollisuuden parissa Kyrön sahalla, Luvian sahalla ja Pihlavan sahalla, mistä hän eläköityi vuonna 2004.

Eläkkeelle jäätyään Marjanen on järjestänyt sorvauskursseja Eurajoella, joissa oppilaita on ollut vuosien saatossa yhteensä yli 80. Nykyisen kotitalonsa pihapiiristä löytyy Käsityöpuoti Jänönhäntä. – Puodista löytyy yli 1000 minun ja vaimoni tekemään käsityötä, Marjanen kertoo.

Marjanen sai ensikosketuksen sorvaamiseen Perhossa vuonna 1971, kun vanhainkodissa asunut vanha mies halusi sorvata jalat Marjasen valmistamaan pöytään. Oma sorvaamisen into heräsi kuitenkin vasta myöhemmin Kyrössä Arvo Laaksosen verstaalla, missä Marjanen sorvasi ensimmäisen oman kipponsa.

MARJASEN TAVARAMERKIKSI on muodostunut rengas, jonka hän pyrkii tekemään töihinsä aina, kun se on mahdollista. Marjanen on sorvannut jo 160 eri puulajia, ja määrä kasvaa koko ajan. Viimeisimmät lajit ovat kamferipuu ja eteläinen karvatammi, mutta kataja on edelleen hänen suosikkipuunsa.

Sorvaamisen lisäksi erityisesti suunnistus on ollut aina lähellä Marjasen sydäntä. Esimerkiksi vuodesta 1984 lähtien järjestetylle Fin5-suunnistusviikolle hän osallistui joka kerta aina vuoteen 2024 asti. Puumiestoiminnassa Marjanen on ollut aktiivinen erityisesti Satakunnan Puumiehissä, joiden puheenjohtajanakin hän on toiminut. Hänet on palkittu Puumiehet ry:n pronssisella ja hopeisella ansiomerkillä, sekä ansioplaketilla.

Valitettavasti pitkä työura ja jatkuva työskentely puupölyn kanssa ilman asianmukaisia hengityssuojia, on aiheuttanut parantumattoman sairauden. Ensi vuonna 80 vuotta täyttävä Marjanen on kuitenkin pystynyt jatkamaan sorvaamista lääkärin määräämän maskin ansiosta. – Sairauden vuoksi en enää joka päivä sorvaa, mutta joka viikko kuitenkin. Välillä on pakko huilatakin, hän sanoo.

Lue koko artikkeli Puumies-lehdestä 10/2025 (klikkaa näköislehteen) sivuilta 9-11.

Jaa artikkeli

Kategoriat