Kesän kääntyessä loppua kohti on tämän metsäteemaisen numeron alussa hyvä muistella, miten metsä on liittynyt kunkin lukijan kesänviettoon. Uskon, etten ole ainoa, jolla se on liittynyt moneenkin harrastukseen.
Minulla lomasta suurin osa kului kesämökillä, joka sijaitsee metsän keskellä. Viime keväänä mökin ympäristö muuttui kirjanpainajien vierailun seurauksena. Hakkuukypsä kuusikko sai lähteä ja mökin ympärillä on nyt varsin avaraa. Eteläpohjalaiset juuret omaavana näkymä on pelkästään ilahduttanut minua, mökkikukkulalta näkee kerrankin johonkin.
Ilahduttavaa oli myös olla mukana pohtimassa uusien taimien istutuspaikkoja. Kahteen aukkoon istutettiin sulassa sovussa koivua, mäntyä, kuusta ja lehtikuusta. Minä sain istuttaa lehtikuuset kahteen eri ryhmään. Lehtikuusen taloudellinen merkitys ei ole korkea, mutta odotan jo innolla, miltä lehtikuusilaikut tulevat kasvaessaan näyttämään muun metsän seassa. Puu näyttää kesällä havupuulta, mutta keväällä hennonvihreältä ja syksyllä kauniin keltaiselta.
Pottiputken kanssa heiluminen on ihan ok ajanvietettä, mutta ehdoton lempiharrastukseni on tietenkin polttopuiden teko. Sen verran oli saatu talven aikana puita kulutettua, että uusiakin mahtui polttopuuvarastoihin. Kuten eräs keskisuuren suomalaisen sahan toimitusjohtaja osuvasti sanoi, halkoholismi on sairaus, joka iskee joka kevät ja kesä. Rankametsällä olo on myös terapiaa, ajatus on vain seuraavassa rangassa ja sen kuljettamisessa pinoon.
Tietenkin metsässä on kuljeskeltu muutenkin, kerätty marjoja ja sieniä ja istuttu kannon nokassa syömässä eväitä ja huiskittu hyttysiä. Metsä tuo meidän perheeseemme polttopuiden lisäksi tuloja, pöytään suoraan evästä ja paljon hyvänolon tunnetta.
TÄMÄN LEHDEN metsäteemaisissa jutuissa käydään muun muassa tutustumassa yhteen Suomen suurimpaan puunkorjuuyritykseen Metsä-Multiaan, Jyväskylän kaupungin metsäpalveluihin sekä metsävaratiedon ja Suomen metsäpolitiikan historiaan.
Metsä-Multia on kasvanut 1990-luvun alkupuolen yhdestä korjuuketjusta 37 korjuuketjun yritykseksi. Yritys ei ole jäänyt voivottelemaan metsäkoneenkuljettajien pulaa, vaan on löytänyt ratkaisun omalla räätälöidyllä oppimispolulla. Hyvät ja motivoituneet osaajat pääsevät perusharjoittelujen jälkeen palkalliseen oppisopimuskoulutukseen. Työ on kannattanut ja yrityksellä on riittänyt työvoimaa.
Jyväskylän kaupungilla metsää riittää yhtä paljon kuin Helsingin kaupungilla. Vaikka talousmetsiä voidaan käsitellä reippaammin kuin ulkoilu- ja virkistysmetsiä sekä lähimetsiä, on monimuotoisuuden korostaminen kaupungin yksi tärkeimmistä ohjenuorista. Lähimetsien hoidossa saa olla kieli keskellä suuta ja käydä vuoropuhelua asukkaiden kanssa. Mielipiteitä metsien käsittelystä on monenlaisia. Metsäasiantuntijoilla ei työn suorittamiseen riitä pelkkä hyvä metsänhoidon tuntemus, vaan myös diplomaattinen ote – kuuntelu ja viestintä ovat myös tärkeää hallita.
Hyviä sieni- ja marjaretkiä!
Hanna Luoma
päätoimittaja
