Näin kevään korvalla puhumme tässä lehdessä logistiikasta ja metsätaloudesta.
Hiilinielukeskustelu velloo Suomessa ja välillä tuntuu, että onko tälläkään metsänhoitajalla kaikki termit ja faktat hanskassa. Siksipä pyysin Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessoria Ilkka Leinosta kirjoittamaan mitä ne hiilinielut ovat. Syntyi selkeäsanainen hiilinielujen lyhyt oppimäärä.
Leinonen selittää hyvin mistä johtuu Suomen metsien hiilinielujen pienentyminen. Metsien hiilinieluille käy kuin muillekin luontaisille hiilinieluille, ne hiipuvat jossain vaiheessa. 1950-luvulla alkanut metsänhoitomenetelmien kehittäminen toi nopeakasvuisia puusukupolvia, joiden seurauksena metsiin syntyi hiilinielu, joka kesti viime vuosiin saakka. Puuston ikääntyessä hiilinielu on pienentynyt ja jossain vaiheessa nollautuu, hakattiinpa niitä tai ei.
Siksi katse tulee siirtää niin sanottuihin teknologisiin nieluihin. Vaikka puutuotteita ei niiksi mielletä, pitkäikäisissä puutuotteissa hiili varastoituu vuosikymmeniksi. Kaikessa hiilensidontakeskustelussa toki täytyy muistaa, niin kuin Leinonenkin muistuttaa, että ilmastotoimissa ensisijainen tavoite on oltava fossiilisen energiantuotannon alasajo.
PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMINEN on Metsätehonkin tutkimuksissa yksi läpileikkaava teema. Muutenkin Metsäteho on pysynyt ajan mukana ja tutkinut ja kehittänyt metsäteollisuuden puuhuoltoa menestyksekkäästi 80 vuotta. Puun hankinnasta on siirrytty puuntuottamisen ja kestävyyden hallinnan kysymyksiin. 80 vuodessa puunhankinta on kehittynyt huimasti kuten Metsätehon juhlaseminaarissa julkaistu historiikki osoittaa.
Päästöjä on vähennetty niin puunkorjuussa kuin -kuljetuksessa. Myös puutuotteita pyritään kuljettamaan tehokkaammin. Siitä lehdessä on esimerkkinä Speed Oy, joka on tehnyt ympäristölupauksen ja olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Sitä kohti on edetty tarkemmalla muun muassa kuljetusten suunnittelulla ja uusimalla autoja vähäpäästöisimpiin. Yrityksessä seurataan myös tarkasti vety-, sähkö- ja biokaasukäyttöisten autojen kehitystä.
Vaihtoehtoisten polttoaineiden suuntaan katsotaan myös Helsingin Satamassa, jossa uskotaan sataman operoinnin siirtyvän sähkö- ja vetykäyttöisiin koneisiin tulevaisuudessa. Suunnitelmissa on sähkörekkojen latausasemien rakentaminen ja vedyn ja sähkön jakelun toteuttaminen Vuosaaren alueella toimiville operaattoreille.
Tässä lehdessä käymme vielä hieman myös fiilistelemässä yhdistyksen 95-vuotisjuhlaa, jota vietettiin maaliskuun lopussa Jyväskylässä. Aalto-salissa oli hieno tunnelma ja kiitos kuuluu kaikille lähes sadalle vieraalle, sillä vieraathan tekevät juhlat. Näistä kekkereistä on hyvä jäädä odottamaan yhdistyksen sadan vuoden täyttymistä vuonna 2030.
Mukavan keväisiä päiviä,
Hanna Luoma
päätoimittaja
