Viime aikoina meillä on Puumies-lehdessä ollut paljon hyviä uutisia. Sahateollisuudella on ollut käynnissä ne niin sanotut seitsemän lihavaa kuukautta seitsemän laihan vuoden jälkeen. Sahatavaran vientihinnat nousivat ensimmäisellä vuosipuoliskolla valtavalla vauhdilla.
Investointipäätöksiä ei tietenkään tehdä hetkessä, mutta ei parantunut kassavirta ainakaan ole jarruttanut sahapatruunoita. Sahojen investointiuutisia on tullut päivät pääskytysten. Puumies-lehden palstoilla ja verkkolehdessä on uutisoitu niin uusista sahalinjoista, kuivauskapasiteetin lisäyksestä kuin jatkojalostukseen panostamisesta tai muusta toiminnan tehostamiseen tähtäävästä investoinnista.
Investoinnit teknologiaan lisäävät Suomen sahateollisuuden kilpailukykyä sen kovimpiin kilpailijoihin verrattuna muualla Euroopassa. Automatisointi lisääntyy ja jokaisessa investoinnissa tuotantoa kasvatetaan suhteellisesti enemmän kuin työvoiman määrää.
Tässä lehdessä kerromme neljästä erikokoisesta sahasta. Suurimman sahan Metsä Fibren Rauman saha -projekti etenee ja esittelyvuorossa ovat seuraavat konetoimittajat sekä sahalle tulevat koneet. Rauman naapurissa on Luvian Saha Oy, joka on hiljalleen kasvattanut tuotantoaan yksityisten sahojen kärjen tuntumaan. Jos Raumalla tukit työstetään laudoiksi huippuvauhtia, niin ei jää Luvian sahakaan siinä paljoa jälkeen.
Koskisen Oy:n investointia osattiin jo uumoilla ja uutinen siitä tulikin samalla viikolla, kun tämä lehti oli lähdössä painoon. Sahalla investoidaan teknologiaan ja optimoidaan prosessia – samalla nostetaan tuotantokapasiteettia huikealla 100 000 kuutiolla vuodessa.
Kinnaskoski Oy on mainio esimerkki hieman pienemmän kokoluokan sahasta. Pohjois-Hämeessä kolmen ison sahan puristuksessa sijaitseva saha on jo 50 vuoden ajan keskittynyt parhaaseen osaamiseensa eli tuottamaan hyvälaatuista sahatavaraa joustavasti palvellen. Perheyrityksessä on siirrytty jo kolmanteen sahaussukupolveen.
Kolmanteen sahaussukupolveen on siirrytty myös Kopran sahasuvussa, josta kirjoitetusta sukukirjasta on tämän lehden kirja-arvio. ”Kun niin perkeleesti sahaa – Kopran sahasuvun historia” -kirja on kirjoitettu niin elävästi, että sitä ei malta laskea käsistä. Ei voi kuin hattua nostaa sille rehellisyydelle, jolla kirjassa on kaikki sahasuvun kiemurat kirjoitettu.
Haastattelukeikoilla tapaan kysyä perheyritysten useamman polven yrittäjiltä, että oliko heillä muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa perheyritystä ja saan yleensä saman vastauksen. Vaihtoehtoja oli ja moni käy kokeilemassakin työelämää muualla, mutta veri vetää takaisin perheyritykseen. Ilmeisesti on siis olemassa se sahaus- tai muu puugeeni, jonka Teemu Keskisarja ja Sakari Siltalakin Kopran sahasuvun historia -kirjassa epäilevät olevan olemassa.
HANNA LUOMA
Päätoimittaja
