Päätin uuden alkavan vuoden kunniaksi kokeilla tekoälysovellusta. Eräs toimittajatuttavani kertoi käyttävänsä sovellusta juttumuistiinpanojensa järjestelyyn. Myönnän, etten ole uusien innovaatioiden käyttöönotossa varhainen omaksuja, vaan kuulun pikemminkin varhaisenemmistö tai jopa myöhäinen omaksuja -kategoriaan, joten tekoälysovelluskin pääsi vasta nyt kokeiluun.
Tekoäly ei juttua kirjoita, eikä tätä pääkirjoitustakaan, mutta mitä se vastaa tämän lehden teeman akuuttiin kysymykseen ”Mistä osaajia puutuoteteollisuuteen?”
”Puutuoteteollisuus tarvitsee monenlaisia osaajia, jotta se voi toimia tehokkaasti ja kilpailukykyisesti. Alla on esimerkkejä eri ammattiryhmistä ja osaajista, joita puutuoteteollisuus tyypillisesti tarvitsee: metsänhoito ja puunhankinta, tuotannon suunnittelu ja johto, tekninen osaaminen, ympäristö- ja kestävyysasiantuntijat, logistiikka ja varastointi, myynti ja markkinointi, turvallisuus- ja koulutusasiantuntijat. Puutuoteteollisuus on monialainen ala, ja sen menestys edellyttää laaja-alaista osaamista eri aloilta. Koulutusohjelmat ja jatkuva ammattitaidon kehittäminen ovat tärkeitä osaajien hankinnassa ja pitämisessä alalla.”
TEKOÄLY ON SELVÄSTI OIKEALLA POLULLA. Puutuoteteollisuus tarvitsee monenlaisia osaajia. Tässä aviisissa äänessä ovat puutekniikan insinööriopiskelijat ja hienopuusepäksi opiskelevat. Puutekniikan insinööriksi voi Suomessa opiskella vain LAB ammattikorkeakoulussa Lahdessa. Päivätoteutus alkaa syksyisin ja verkkototeutus keväisin. Verkossa tapahtuva opiskelu avaa puutekniikan opinnot myös muualla asuville – tämä on tärkeää monelle puunjalostusyritykselle muualla Suomessa.
LABissa varsinkin verkkototeutuksessa opiskelee jo hieman varttuneempia kuin juuri koulunpenkiltä päässeitä opiskelijoita. Sama on huomattu Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, jossa puuseppäopiskelijoiden keski-ikä on lähes 30 vuotta. Peruskoulun penkiltä koulutukseen hakeutuu vuosittain enää muutamia opiskelijoita – suurin osa on jo työssä olleita ammatinvaihtajia.
Ikaalisissa kysytäänkin aiheellisesti, miten nuoret saisi kiinnostumaan puuseppätyön koulutuksesta? Peruskoulun käsityöopetuksen uudistus on selvästi vähentänyt alalle hakijoita, kun tekniseen työhön ei ole enää voinut samalla lailla tutustua.
Keskustelun ylläpitäminen aiheesta, sekä tiedon jakaminen, vaikka sitten puualan opinto-ohjaajainfojen kautta ovat yksi keino, mutta työsarkaa riittää vielä. Puusepän yritykset voisivat kutsua oppilaita tutustumaan alan työhön, jos se innostaisi hakemaan myös alan koulutukseen. Ja kannattaa muistaa, että jo puualaa opiskeleville kannattaa tarjota kesätyö- ja lopputyöpaikkoja, että saadaan tukittua vuoto valmistumisen jälkeen muille aloille lähtevistä.
Ja lopuksi palataan tekoälyn pariin ja kysytään ehdotusta pääkirjoituksen loppusanoista: ”Nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin. Yhdessä voimme luoda positiivista muutosta. Olkaamme rohkeita ja astukaamme askel kohti parempaa tulevaisuutta.”
Voi olla, että jatkossa pitäydyn omassa rajallisessa älyssäni.
Lukuiloa!
Hanna Luoma
Päätoimittaja
