Kaksikymmentäneljävuotias oli Vantaan Martinlaaksossa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt sahamiehen alku, kun hän asteli erään pohjoiskarjalaisen sahan porteista sisään ensimmäiseen varsinaiseen työpaikkaansa noin 25 henkilön esimieheksi ja osaston tuotantotehokkuudesta ja turvallisuudesta vastaavaksi. Hyvin pian sen jälkeen työura kääntyi tuotannon ja myynnin suunnittelun kautta kohti sahatavaran kansainvälistä myyntiä. Sittemmin, melkein 20 vuoden työuran jälkeen, hän on pitänyt konttoriaan kolmella eri sahalla kolmessa eri maakunnassa, myynyt yli kymmenen eri sahan tuotantoa yli 30 eri maahan, käynyt työmatkalla Euroopan maiden lisäksi mm. Etelä-Koreassa, Japanissa, Saudi-Arabiassa ja Tunisiassa, nähnyt kolme mittavaa investointiprojektia ja verkostoitunut kymmenien alan ihmisten kanssa.
Tämä lyhyt yhteenveto työurastani sahateollisuudessa ei ole lainkaan poikkeuksellinen. Monilla työkavereillani ja tutuillani tarinat ovat merkittävästi pidempiä, vaiherikkaampia ja monipolvisempia. Erittäin hyvä kokoelma osasta niitä löytyy yhdistyksemme juuri julkaisemasta Raamit-kirjasta. Tarinoita yhdistää luonnollisesti sahaliiketoiminta. On vaikea keksiä toista vastaavaa alaa, jossa nuorilla henkilöillä on mahdollisuus niin aikaisin päästä erittäin kansainvälisiin, vastuullisiin ja isojen liikevaihtojen ympäröimiin tehtäviin. Ja vaikka sahatavara onkin Suomen viidenneksi merkittävin vientituote (2,7 miljardia euroa vuonna 2021), alalla työskentelevien ihmisten lukumäärä on loppujen lopuksi aika pieni ja näin ollen kattavakin verkostoituminen on aktiiviselle henkilölle helppoa.
Viimeiset kaksi vuotta on ollut alalla todellista myötätuulen aikaa, kannattavuus on ollut erinomaista, monia isoja yrityskauppoja on tehty ja investointeja sekä toteutettu että uusia käynnistetty. Nykyisin alan ihmisiä jututtaessa ylivoimaisesti suurin huoli kohdistuukin rekrytointeihin. Tuotannon työntekijöitä löytyy vielä kohtuullisesti, mutta esimiehistä on huutava pula, puhumattakaan jo vähän kokemusta omaavista päällikkötason prospekteista. Yhtenä tekijänä tähän on luonnollisesti alan koulutusmahdollisuuksien vähäisyys, vaikka LAB Lahdessa onkin tehnyt viime vuosina erinomaista työtä mm. yhdistyksemme tukemana. Kuullessamme täyttymättömistä myyntipäälliköiden ja tehdaspäälliköiden vakansseista, olemmekin STMY:n hallituksessa viime aikoina kiinnittäneet erityistä huomiota maisteritason saha-alan koulutuksen totaaliseen puuttumiseen.
Kun talven ja kevään aikaan liikutte turuilla ja toreilla, muistakaahan ylpeydellä kertoa omasta alastanne ja mainostakaa omia urapolkujanne, kokemuksianne ja työnantajienne tarjoamia mahdollisuuksia. Muistakaa toki kertoa myös, kuinka hedelmällistä ja elämälle monipuolista on nähdä maailmaa suurten kaupunkiemme ulkopuolella ja heittäytyä rohkeasti sahateollisuuden pauloihin. Opiskelukaveriani lainaten – kääntöpuolena on kuitenkin se, että pelkästä työpaikasta tulee äkkiä rakas harrastus, intohimon kohde.
Ville Valio
Puheenjohtaja,
Suomen sahateollisuusmiesten yhdistys
