Kevään tehdessä tuloaan ajatukset talvesta tuntuvat yhä kaukaisemmilta. Takana on kuitenkin monin tavoin haasteellinen jäätalvi, jonka kokemuksista Suomi ei voi olla oppimatta.
Helmikuun vaikeat jääolosuhteet pakottivat Suomen ja Ruotsin koko jäänmurtokapasiteetin todelliseen testiin Itämerellä, eikä avustuskapasiteetti aina riittänyt vastaamaan Suomen merialueiden normaaleihin tarpeisiin. Suoranainen kapasiteettivaje viivästytti kaupallisten rahtialusten kulkua, minkä vuoksi odotusaika satamiin Perämerellä venyi jopa päiviin. Normaalisti odotusaika on vain tunteja.
Jos helmikuun kylmä talvi olisi jatkunut, liikenne Perämerellä olisi ollut suurissa vaikeuksissa, ellei peräti pysähtynyt. Tämän talven olosuhteet eivät kuitenkaan ole poikkeus, vaan pikemminkin normi. Jäänmurtajia tarvitaan ilmaston lämpenemisestä riippumatta myös jatkossa, sillä vaikeat jääolosuhteet voivat realisoitua nopeasti tuulien aiheuttaessa jään pakkautumista ja ahtautumista. Kaukana ei ole sekään hetki, kun Itämeri jäätyi Tanskan salmiin asti vuonna 2010–2011. Sekin tullaan vielä kokemaan uudestaan.
Avustuskapasiteetin ollessa tiukoilla jopa normaaliolosuhteissa on pakko kysyä, millaisen jäänmurtokyvyn varaan Suomen ulkomaankaupan ja teollisten investointien halutaan jatkossa nojautuvan? Maamme nykyisestä kahdeksasta jäänmurtajasta vanhimmat ovat jo 70 vuotta vanhoja. Tänä aikana rahtiliikenteen operointiympäristö on merkittävästi muuttunut. Alusten itsenäinen jäissäkulkukyky on heikentynyt samalla kun ympäristösyistä siirrytään yhä kookkaampiin laivoihin, joille nykyiset murtajat eivät kykene avaamaan riittävän leveitä väyliä. Myös Itämeren turvallisuuspoliittinen tilanne on erilainen kuin vielä muutama vuosi sitten.
Jäänmurtajat ovat mittavia hankintoja, mutta kustannus asettuu perspektiiviinsä, kun punnitaan sillä saavutettavia etuja. Ulkomaankaupastamme jopa 95 % kulkee meriteitse. Teollisuuslaitokset ovat riippuvaisia jäänmurron mahdollistamista ympärivuotisista kuljetuksista, joiden eteen keskeiset kilpailijamaamme eivät joudu jäätä murtamaan. Menestyminen globaalissa kilpailussa edellyttää hyisen takamatkan kuromista toimivilla jäänmurtopalveluilla. Toimivat väylät parantavat huolto- ja toimitusvarmuutta sekä lisäävät koko Suomen houkuttelevuutta investointiympäristönä.
Loppupelissä jäänmurtajahankintojen laiminlyönti saattaa lopulta maksaa suomalaisille investointia enemmän, kun katkokset Suomessa toimivien yritysten tavaraviennissä ja tuonnissa heikentävät toimitusvarmuutta ja luovat epävarmuutta tuleville investoinneille. Suomi on tavaraviennissä edelleen saari. Jos tavoitteenamme ovat jatkossakin ympärivuotiset häiriöttömät merikuljetukset, jäänmurtajahankinnoista on päätettävä niin sanotusti hyvän sään aikaan.
Alina Koskela
Logistiikkapäällikkö
Metsäteollisuus ry
