Kevään tunnelman tärvellyt Covid-19 on pakottanut ihmiset poteroitumaan koteihinsa. Moni yritys on historiansa pahimmassa kriisissä kysynnän lopahduksen tai normaalin kaupankäynnin estävien rajoitusten vuoksi. Kärsijöiden keskellä työkalut ja kestopuu myyvät kuin häkä. Kotikaranteeni näyttää olevan parasta mitä terassilautakauppias voi keväältä toivoa.
Ilmastokriisin kannalta koronapandemia on mitä tervetullein ilmiö. Kun ihmiset ja tavarat eivät liiku, emmekä kuluta enempää kuin on välttämätöntä, näkyy se kaikissa mittareissa ilmastokuormituksen vähenemisenä. Pelkästään kierrättämällä ja ostamalla ekotuotteita emme voi koskaan pelastaa maailmaa. Kulutustottumusten radikaali muutos on tehokkain ja nopein tie.
Kriisi on nostanut yhteisöllisyyden tunnetta ja isänmaallisia arvoja pintaan. Ostajat tiedostavat, että kotimaiset tuotteet tuovat Suomeen työtä ja hyvinvointia. Suosimalla ostoksissaan kotimaista meistä jokainen voi auttaa suomalaisia yrityksiä selviämään kriisin yli. Läheltä saatavien materiaalien ja tuotteiden hankkiminen on usein myös ilmastoviisas päätös. Tätä voisimme nostaa enemmänkin esiin viestinnässä.
Koronakriisin aiheuttama kulutuskäyttäytymisen muutos on epäilemättä sangen lyhytkestoinen ilmiö. Me ihmiset olemme nautinnonhaluisia ja laiskoja ahmatteja. Kun tästä toivutaan, hamuamme hyödykkeitä, matkoja ja elämyksiä kahta kauheammin. Elämäntavan muuttaminen ei ole mikään pikkujuttu, varsinkaan ilman poikkeustilapakotteita ja ilman omaa sisäistä motivaatiota.
Tiedetään, että kestopuun kaltaiset pitkäikäiset kotimaiset puutuotteet ovat ilmastomielessä vastuullisia valintoja. Viime aikoina olenkin saanut monta ilahduttavaa puhelua. Ne kertovat, että tuotteemme palvelevat pitkään käyttökohteessaan ja usein ne käytetään loppuun. Kertakäyttökulttuurin ystäviä ei tunnu löytyvän asiakaskunnastamme. Ja hyvä niin.
Eräs miekkonen soitti ja tunnusti unohtaneensa huoltaa kestopuulaituriaan. Kahdentoista vuoden ajan! Laudat olivat harmaita ja tikkuisia. Irrottaessaan lautoja hän oli huomannut niiden olevan toiselta puoleltaan uudenveroisia. ”Kyllä, laudat voi kääntää” vastasin ja näin mielessäni eurojen liitelevän ulottumattomiin. Toki vain tällä erää, arvaan. Toisessa tapauksessa, 15 vuotta vanha terassi sai täyden armahduksen tarmokkaan terassipesun seurauksena.
Tällaiset kohtaamiset jättävät hyvän fiiliksen, molemmille osapuolille. Valmistajan vastuulla on auttaa hoitamaan ja huoltamaan tuotetta, ja varmistaa, että se käytetään elinkaarensa loppuun asti. Uskon, että kun loppukäyttäjää autetaan ja kannustetaan tähän, kasvavat myös asiakasluottamus ja sitoutuneisuus. Kun on uusimisen aika, olemme valmiina.
Tuotteen koko elinkaaren aikainen ympäristökuorma muodostuu monesta osatekijästä. Tuotteen ilmastoväittämät pitää näyttää todeksi uskottavilla ja vertailukelpoisilla laskelmilla. Kestopuun valmistajat teettävät parhaillaan geneeristä ympäristöselostetta kestopuutuotteille. Prosessi tuottaa toivottavasti oivalluksia siitä, mitä tehdään hyvin ja missä on vielä parannettavaa.
Valmistajilla on lukuisia mahdollisuuksia vaikuttaa tuotteen aiheuttamaan ympäristörasitteeseen mm. raaka-ainehankinnan, valmistuskäytäntöjen ja logistiikan osalta. Kun saadaan vielä tuotteen ostaja pitämään huolta ostoksestaan ja käyttämään se loppuun, on jo selvästi saavutettu monta tavoitetta.
Mitenkäs sitten tämä EXIT? Suomalainen kyllästysteollisuus on järjestänyt omatoimisesti tuotteensa kierrätyksen. Mitä kummaa siinä nyt on, voidaan tänä päivänä aiheellisesti kysyä. Siinä on paljonkin kummaa ja ainutlaatuisen erityistä: Kerätyn jätteen arvo on miinusmerkkinen, ja puuta on kerätty tästä huolimatta yhteistyössä ja vapaaehtoisesti jo kaksi vuosikymmentä. Kierrätysaste ja määrät ovat kasvaneet koko historian ajan.
Kyllästetyn puun kierrätyksessä joudutaan huomioimaan tuotteen pitkä käyttöikä ja jätepuumassan sisältämät vanhat, käytöstä poistuneet suoja-aineet. Ne rajoittavat kierrätykseen palautuvan puun hyödyntämismahdollisuuksia ja vaativat erityistä käsittelytekniikkaa.
Osin edellä mainituista syistä, kyllästetty puu hyödynnetään tällä hetkellä energiaksi. Tutkimme parhaillaan mahdollisuuksia hyödyntää puuta tulevaisuudessa muulla tapaa. Olemme mukana mm. Lappeenrannan teknillisen yliopiston vetämässä hankkeessa, jossa selvitetään C- ja D-luokan rakennus- ja purkupuusta valmistettujen tuotteiden tuoteturvallisuutta ja käyttömahdollisuuksia.
Kaikesta tästä, metsästä aina lopulliseen loppusijoitukseen asti, muodostuu kestopuutuotteen oma ympäristötarina.
Kuinka loppukäyttäjä arvottaa tuotteen ilmasto- ja ympäristöystävällisyyttä? Pelkona on, että ympäristöystävällisyys on ominaisuus, jota asiakas sanoo arvostavansa, mutta asia ei näy mitenkään päätöksenteossa. Näin käy valitettavasti usein kotimaisuuden kanssa. Sanotaan yhtä, mutta tehdään toista ja ostetaan ulkomaista.
Häilyväisen kuluttajan kohdalla ajatuksen ja toiminnan ristiriitaisuus on helppo ymmärtää. Julkisen päätöksenteon ja käytännön toimeenpanon ero, sen sijaan, aiheuttaa välillä hämmennystä. Annan esimerkin: Liikenneinfran puuohjelman tavoitteena on lisätä puun käyttöä infrarakenteissa. Samaan aikaan luodaan kuitenkin rakentamisen ohjeistuksia, jotka tekevät puun käytöstä lähes mahdotonta.
Tuotteen on vastattava ensisijaisesti asiakkaan tarpeeseen ja oltava ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään houkutteleva. Edes ilmastosyiden vuoksi kukaan ei osta ankeaa tuotetta, joka on onneton käytössä. Puutuotteen ilmastoargumentit muutetaan kassavirraksi vain, kun ”koko paketti” on kunnossa.
Ella Springare
Toiminnanjohtaja
Kestopuuteollisuus ry
