Sahateollisuuden yhteiskunnallisen toimintaympäristön näkökulmasta viimeiset vuodet ovat olleet haastavia. Metsien käyttöön ja teollisuuden toimintaedellytyksiin on kohdistunut, jos jonkinmoista odotusta ja ennustettavuus on ollut unohduksissa. Päättäjille on joutunut muistuttamaan siitä, miten esimerkiksi sahateollisuuden investointeja ei tehdä yhtä kvartaalia silmällä pitäen, vaan kyse on useista vuosista, ellei jopa vuosikymmenistä.
Uuden pääministerin Petteri Orpon hallituksen ohjelma on lupaava sahateollisuuden kannalta. Puun saatavuus tunnistetaan, kustannuskilpailukykyä pyritään parantamaan, Metsähallituksen hakkuumääriä ei lähdetä laskemaan, puurakentamista lisätään, puuhun energiakäytön muotona ei kohdisteta rajoituksia. Tässä vain muutamia kirjauksia, jotka toimialamme ottaa ilolla vastaan.
Kauniilla lupauksilla ei kuitenkaan tee mitään, ilman toimeenpanoa. Teot ratkaisevat. Sahateollisuuden puolelta tullaankin vahtimaan herkeämättä, että näistä lupauksista pidetään myös kiinni kuluvien neljän vuoden aikana.
Suomi ja suomalainen vastuullinen teollisuus on ollut aika ajoin helisemässä EU-tason epämääräisen sääntelyvyörytyksen keskellä. Hallitus on luvannut panostaa EU:ssa ennakkovaikuttamiseen, jotta esimerkiksi sahateollisuuden puun saatavuutta ja Suomen kustannuskilpailukykyä ei heikennetä. EU:ssa valmisteltavan sääntelyn vaikutusten kokonaisarviointia suomalaiselle metsäsektorille on kehitettävä, ja sääntely tulee pitää minimitasolla.
Ensi vuoden kesäkuussa käydään Euroopan parlamenttivaalit ja tämän jälkeen muodostetaan uusi komissio, joka on kenties kaikista keskeisin instituutio suomalaisen teollisuuden kannalta. Mikäli Suomen uusi hallitus haluaa tosiallisesti panostaa lupausten mukaisesti EU:ssa ennakkovaikuttamiseen, niin sen aika on juuri nyt.
Suomalaisten päättäjien tulisi aktiivisesti matkustaa Brysseliin tapaamaan korkeita virkahenkilöitä ja myös vahvistaa kumppanuuksia samankaltaisten jäsenmaiden kanssa. Pääviestinä tulisi olla puun saatavuuden turvaaminen ja huomioiminen kaikessa päätöksenteossa, ja kustannuskilpailukyvyn parantaminen. Liian usein EU-aloitteilla on ainoastaan kustannuskilpailukykyä heikentäviä vaikutuksia ja heikentynyttä kilpailukykyä pyritään paikkaamaan ylimääräisillä valtiontuilla, jotka ovat haitallisia suomalaisen kilpailukykyisen teollisuuden kannalta.
Yhteenvetona voisi tiivistäen todeta: toimintarauhaa kotimaassa ja toivottavasti myös ensi kesän jälkeen kansainväliselläkin tasolla.
Tino Aalto
Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja
