Tämä Vieraskynä-kirjoitus syntyy iltana, jolloin olen ollut 10 kuukautta puualan keskiössä. Sinä aikana olen toimittanut kaksi Puu-lehteä, järjestänyt Puupäivän 1100 puun ystävälle, organisoinut neljä puun käytöstä kertovaa webinaaria, lähettänyt 3300 puuaiheista sähköpostia.
Numeroiden valossa kiirettä on riittänyt. Vaikka paineet ovat olleet kuin kuoriaisella ydinpuussa, katselen puista maailmaa kuitenkin edelleen ulkokehältä, nilasta. Puuhakkaan vuoden aikana tärkeitä asioita on jäänyt selvittämättä, joten käytän Vieraskynän tuoman tilaisuuden hyväkseni kysyäkseni joitakin niistä teiltä, parahimmat Puumiehen lukijat.
Suomessa on rakentamista ja puurakentamista. Vain harva puhuu ”puun käytöstä rakentamisessa” – ja miksi puhuisikaan tällaista kapulakieltä? Kysymykseni kuuluukin, miksi hybridirakentaminen ei ole pidemmällä. Miksi puu ei ole uinut rakentamiseen, kuten sinne taannoin ui lasijulkisivut? Miksi meillä ei ole puutuotteita, joilla rakennusliikkeet olisivat luoneet lisäarvoa asiakkailleen?
Tuleeko asuntosuunnittelussa prosessin alkaa puuelementin tuotantolinjan dimensioista vai voisiko ajatella, että alkusykäyksen tarjoaisi asiakkaan tarpeet? Onko CLT-elementin oltava sen kokoinen kuin se on? Välillä syntyy hukkaa, kun kaikkea ei tarvita. Välillä pieni levy on vaikea käyttää. Onko suunnittelu asiakaslähtöistä?
Kannattaako ei-oota myydä? Puukerrostalorakentamisen markkina käy kuumana, mutta puutuoteteollisuudelta on pitkään tullut viestiä, ettei tuotannon lisääminen nopeallakaan aikataululla ole sille ongelma. Nyt, vuonna 2021, suuret rakennuttajat eivät saa tarjouksia puutalohankkeisiinsa. Urakoita kilpailutetaan useampi tyhjä kierros, ja lopulta päädytään muuttamaan suunnitelmat kivitalolle sopiviksi. Hanke saadaan etenemään. Puukerrostalohankkeiden peruuntumisella on suuremmat vaikutukset, jos kaavoittajat rupeavat omien projektiensa hidastumisen pelossa välttämään puukaavojen laadintaa.
Jään odottamaan vastauksianne. Samalla kerron, miten ilahduin Arto Salon (1/2021) ja Esa Mikkosen (8/2021) Vieraskynä-kirjoituksista. Niissä peräänkuulutettiin yhteistyötä alan vetovoiman kasvattamiseksi. Yhteistyö on rakas laji, jonka soisi näkyvän enenevässä määrin myös Puuinfon toiminnassa.
Puupäivässä syntyi muuten herkullinen asetelma, kun esiintyjät kokoontuivat vuoroaan odottamaan eräänlaiseen kuvausstudion tuulikaappiin. Paikalla oli puuteollisuuden edustajien lisäksi isojen rakennusliikkeiden, näkyvimpien suunnittelutoimistojen ja merkittävimpien yliopistojen vastuunkantajia. Mukana oli vanhoja ja uusia Puupäivän kävijöitä. Tunnelma oli lämmin, puhe pulppusi, ja jokaista koskettava esiintymisjännitys väreili ilmassa. Yhteisöllisyys oli läsnä ja yhteistyön siemenille oli multava maa. Tällaisten kohtaamisten kautta tieto lisääntyy ja meillä kaikilla on mahdollisuus oppia lisää.
Anu Turunen
Puuinfo Oy, projektipäällikkö
