Puutuotealan kasvun pullonkaulaksi on muodostumassa työntekijäpula sekä osaamispula. Tästä on puhuttu jo pitkään. Selvitimme vuosi sitten puutuoteteollisuudessa ja puurakentamisessa tulevaisuudessa tarvittavalle työvoimalle asetettuja osaamisvaatimuksia sekä työvoiman määrätarvetta 10 vuoden tähtäimellä. Raporttimme sivuaa myös puutuotetoimialan ja rakentamisen koulutusrakenteita ja tarjontaa.
Selvitys osoitti ongelmat, joiden kautta alan osaajapulaa voidaan lähteä ratkaisemaan.
Puutuoteteollisuuden imago on heiveröinen. Teollisuuspaikkakunnilla toimiala tunnetaan, mutta yleisesti ei. Tämän vahvisti myös Metsäyhdistyksen viime syksynä teettämä nuorisobarometri.
Alan mainetta ei voi luoda tyhjästä. Pääasiassa maine on loppujen lopuksi alan yritysten harteilla, hehän työvoiman palkkaa. Hankalasti ratkaistava ongelma on tarjonnan ja kysynnän kohtaaminen: Hyvänkään työnantajan on hankalaa löytää tulijoita, jos paikkakunnalla ei ole vetovoimaa.
Koulutuksen osalta selvityksemme paljasti karun todellisuuden: Puualan koulutustarjonta on rapautunut, jopa romahtanut. Puurakentamisen osalta, erityisesti teollisen puurakentamisen osalta, se on olematonta. Jopa opettajat valitteleva puurakentamisen opetusmateriaalin puutetta.
Puutekniikan osalta mielestäni tilanne on paras, Lahden ammattikorkeakoulu (nykyisin Lab) on jo vuosia pystynyt panostamaan sekä opettajakuntaan että opetuksen tarjontaan. Nykyään puutekniikan insinööriksi voi opiskella päiväopetuksessa tai monimuoto-opiskeluna. Parin vuoden ajan tarjottiin myös pätevöittämiskoulutusta muista tutkinnoista. Nykyään on tarjolla sujuva väylä, jolla opiskelija voi edetä ammatillisesta koulutuksesta joustavasti diplomi-insinööriksi saakka.
Lahti on perinteisesti ollut puusepänteollisuuden insinöörien koulutuspaikka. Päiväopiskelijat ovat valtaosaltaan Päijät-Hämeen alueelta, vaikka opintosuunta on ainoa Suomessa. Yllättäen myös monimuoto-opiskelijat ovat samalta alueelta, vaikka opetuksen lähipäivien määrä on niin pieni, ettei se muodosta ylivoimaista estettä opinnoille. Tämä kertonee siitä, ettei tätä koulutusmahdollisuutta tunneta tarpeeksi. Mahtaako alan yrityksetkään tuntea tätä vaihtoehtoa? Monimuoto-opiskelu sopii hyvin tehtäväksi työn ohella.
Selkeä ongelma on muodostumassa alan yleisessä osaamistasossa: ala automatisoituu kovaa vauhtia – osittain työvoimapulan seurauksena- jolloin työvoimaa korvataan koneilla. Tällöin myös uusien, rekrytoitavien henkilöiden osaamistarve automaation osalta kasvaa. Ihannetilanteessa työvuorossa olisi hyvä olla työntekijöitä automaatio- tai sähköalan koulutustaustalla. Yllättävän paljon yritykset painottivat myös perinteistä puualan osaamista.
Yllättävän paljon yritykset painottivat työntekijän sosiaalisia taitoja. Vaikka tietotekniikan osaamisen tarve kasvaa vahvasti, myös vuorovaikutustaitojen merkitys painottuu. Työntekijän tulee kyetä – ja haluta – välittää tietoa työtovereille ja esimiehille ja toimia tiimissä. Työntekijän tulee kyetä reagoimaan poikkeusolosuhteisiin sekä hallitsemaan ja kehittämään omia työtapojaan. Näissä yleisissä työelämävalmiuksissa on koettu vajetta, vaikka menneisyydessä alalla on pärjännyt aika erilaisella profiililla. Kielitaidonkin merkitys kasvaa. Nämä taidot tulisi kehittää jo peruskouluopetuksessa.
Ulkomaisen työvoiman käyttö tuntuu olevan meidän alalla kovin harvinaista, kun muilla aloilla tähän resurssiin on tartuttu. Tämä olisi meidän toimialallemme tärkeää ottaa esille.
Puualan osaamistarpeet ovat nyt samoja kuin millä tahansa muulla teollisella toimialalla. Näin ollen kaivattujen henkilöiden kaltaisia henkilöitä halutaan muillekin toimialoille. Tällöin kilpailu työvoimasta kovenee. Meidän on nostettava oma häntämme, kukaan muu ei sitä tee.
Aila Janatuinen
Erityisasiantuntija
Puutuoteteollisuus ry
