Kuten teistä moni varmasti tietääkin, puuta jalostavalla teollisuudella on meneillään tutkimushanke, jossa selvitetään metsäsektorin monimuotoisuustyön vaikutuksia ja kehitystä lyhyellä sekä pitkällä aikajänteellä. Tutkimuksesta saatuja tietoja hyödynnetään toimialan monimuotoisuustiekartassa. Valmisteleva tutkimustyö on nyt loppusuoralla, ja syyskuun puolivälissä pidetään seminaari, jossa alan monimuotoisuustiekartta esitellään. Monimuotoisuustiekartan julkistamisen lisäksi tilaisuudessa päästään kuuntelemaan erinomaisen mielenkiintoisia alustajia, joten pistäkäähän jo nyt 12. syyskuuta aamupäivälle merkki allakkaanne.
Kaikkea en vielä halua paljastaa, mutta ensimmäiset tulokset kertovat muun muassa positiivisesta kehityksestä lehtipuuston, harvinaisempien lehtipuulajien, järeän haavan, säästöpuiden ja lahopuun määrässä. Kaikille meille rakas mustikkakin on lisääntynyt metsissämme. Toisaalta kuusettuminen näkyy selvästi nuorissa metsissä, mikä tuonee haasteita tulevaisuudessa.
Kesäkuussa julkaistujen ensimmäisten skenaarioiden mukaan monimuotoisuudelle tärkeän kuolleen runkopuun sekä lehtipuuston määrä jatkaa kasvuaan. Lisäksi tänä vuonna voimaan astuvien PEFC- ja FSC-metsänhoidon standardien myötä hakkuiden yhteydessä jätettyjen säästöpuiden määrä kasvaa. Tämän johdosta vuoteen 2055 mennessä niiden yhteenlaskettu määrä metsissä kasvaa jopa 50 %.
Tähän mennessä valmistuneet tulokset ja skenaariot vahvistavat näkemystämme, että puuntuotanto ja metsäluonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ovat yhteensovitettavissa. Tämä jos mikä on motivoivaa: markkinaehtoisella toiminnalla saadaan hyviä asioita aikaan ja metsäsektorin monimuotoisuustyöllä on merkitystä.
Alan ihmisinä me tiedämme, päinvastoin kuin usein julkisuudessa väitetään, miten merkityksellinen asia metsien monimuotoisuus metsäsektorille on. Ilman hyvinvoivia metsiä, meillä ei ole raaka-ainetta mitä jalostaa. Metsien hyvinvointi ja monimuotoisuus ovat myös avaintekijöitä tulevaisuuden ilmastoon sopeutumisessa. Ilmastonmuutos kasvattaa metsien tuhoriskiä, mutta riskin realisoituminen on kuitenkin kiinni siitä, millaisia metsät ovat. Monimuotoiset ja puulajistoltaan vaihtelevat sekä ajallaan hoidetut metsät kestävät iskuja.
Senkin tiedämme hyvin, että metsäluonto on jatkuvassa muutoksessa. Niin ovat myös metsätalouden monimuotoisuustoimet ja talousmetsien luonnonhoito. Muutokset näkyvät luonnossa kuitenkin hitaasti, eikä uusia toimintatapoja voida ottaa tuosta vain käyttöön.
Juuri tätä varten tarvitsemme seurantatietoja ja tulevaisuuden mallinnusta, jotta parhaat ratkaisut talousmetsien luonnonhoitoon löytyvät. Monimuotoisuustiekarttoja ei rakennella huvikseen, vaan siksi, että saamme näihin kysymyksiin vastauksia.
Nähdään ja kuullaan lisää 12.9.!
Jimi Rajajärvi
Metsäteollisuus ry, päällikkö, metsäpolitiikka
jimi.rajajarvi@forestindustries.fi