Viipyilevä kevät on koetellut mieliä. Tyypillinen, terassikauden kertapolkaisulla käynnistävä lämpöjakso on jäänyt uupumaan. Viime vuosina on saatu nauttia kiireestä. Kestopuukauppa kävi ennätysvauhdilla ensimmäisenä koronavuonna 2020 päätyen 25 prosentin kasvuun. Päättyneenä vuonna oltiin vankasti normaalitason yläpuolella, vaikka edellisestä huippuvuodesta jäätiinkin selvästi.
Koronakurimus on toivottavasti ohi, mutta potentiaalia hyvälle kysynnälle on jatkossakin. Mökki- ja asuntokauppa ovat käyneet, työllisyys on hyvällä tasolla ja korkotaso toistaiseksi maltillinen. Monilla on kertyneitä säästöjä.
Normaalioloihin verrattuna rakentamisaktiivisuus ja pihasatsaukset ovat olleet epätavallisen korkealla. Terassilautanippujen ohella kaupasta on kannettu kotiin trimmereitä, paljuja ja multiruuvaimia ja ties mitä hullutuksia, joille varmasti nauramme makeasti myöhemmin. Kulutus on normalisoitumassa.
Palveluiden käyttö kasvaa kohti pandemiaa edeltävää tasoa ja tavarakauppa puolestaan odotetusti tasaantuu. Tänä kesänä pääsee syömään muualle kuin omalle terassille.
Energian ja ruuan hintojen kohoaminen sekä korkojen nousukehitys käyvät kuluttajan kukkarolle ja verottavat kulutusta. Rakennuskustannusten nousu on tuskallista seurattavaa. Erityisesti puutavaran hinnannousu tuntuu nostattavan tunnekuohuja.
Kansalliseen käsitykseen ikään kuin kuuluu, että puu on edullista ja puusta itse tekemällä voi säästää. Vanhat totuudet eivät tunnu enää pätevän. Hintarallit suuntaan tai toiseen eivät luultavasti tee hyvää materiaalin rehdille tuoteimagolle. Vatsaani kouristaa kun joku kysyy, olisiko nyt oikea hetki ostaa.
On aina kurjaa, jos budjetti pettää pahasti. Yksittäisissä projekteissa tilanne voi kääntyä yksilön kannalta katastrofaaliseksi. Hankkeita lykätään ja pistetään jäihin odottelemaan parempia aikoja. Riskitason nouseminen ja epävarmuus ovat myrkkyä päätöksenteolle.
Kohtuullinen hankintahinta ja materiaalin vakaa hintakehitys tekevät siitä houkuttelevan ja turvallisen ratkaisun ostajan ja suunnittelijan näkökulmasta. Suuret hintaliikkeet puolestaan, yhdistettynä mahdollisiin saatavuusongelmiin, ovat hankala yhdistelmä. Saatavuus ja saavutettavuus ovat puun tärkeimpiä kilpailutekijöitä. Voidaankin perustellusti kysyä, syökö viimeaikainen kehitys ostajan luottamusta puuhun?
Nykyään käytetään järeämpiä puutavarakokoja ja leveämpiä terassilankkuja kuin ennen. Ostajien laatutietämys ja arvostus on noussut ja pihan pinnoilta haetaan näyttävyyttä ja esteettisyyttä. Kovin metrihintakisa on tuntunut hellittäneen kehityksen myötä. Tämä on alan kannalta toivottavaa kehitystä, ja sitä se on myös resurssienkäytön ja ympäristön kannalta. Toivottavasti se jatkuu, ja rakentajilla olisi valmiudet jatkossakin satsata laadukkaisiin terassimateriaaleihin.
Ella Springare
toiminnanjohtaja
Kestopuuteollisuus ry
