Logistiikassa ei tunnetusti ole normipäivää, mutta viime vuosina myös normiajat ovat olleet hakusessa. Korona-aika laittoi konttimarkkinan tilanteen uuteen uskoon aiheuttaen akuuttia konttipulaa samalla, kun metsäteollisuuden tuotteiden globaali kysyntä nousi ennätyslukemiin. Vuoden alusta tilanteessa alkoi jo näkyä lieventymisen merkkejä, mutta Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti jälleen logistiikan toimintaympäristöä kirjaimellisesti yhdessä yössä.
Sota Ukrainassa on vaikuttanut poikkeuksellisen laajasti metsäteollisuuden kuljetus- ja toimitusketjuihin jo alkumetreistä lähtien. Puuntuonnin loppuminen Venäjältä jätti noin 10 prosentin vajeen metsäteollisuusyritysten puuraaka-ainehankintaan. Uusien raaka-ainelähteiden löytäminen vaatii itsessään aktiivisia toimia, mutta puu on myös saatava kulkemaan vanhoja ja uusia reittejä pitkin tehtaille tuotannon jatkuvuuden varmistamiseksi.
Kapasiteettihaasteet ja polttoaineiden korkeiksi kivunneet hinnat hankaloittavat akuuttiin tarpeeseen vastaamista kumipyörillä. Nykykaluston kapasiteetilla on vastattu ennen sotaa vallinneen tilanteen tarpeisiin, eikä kuljettajapulakaan ole nopeasti helpottumassa. Lisäksi yhä useampi kuljetusyrittäjä joutuu miettimään toiminnan kannattavuutta ja valitsemaan kallistuvan polttoaineen ja ajamatta jättämisen väliltä. Jo ennen sotaa hallitus päätti ammattidieselin valmistelun aloittamisesta, ja nyt toimilla alkaa olla todellinen kiire kuljetusalan kannattavuuden varmistamiseksi.
Venäjän puuntuonnin loppuminen lopetti myös puun ratakuljetukset itärajan takaa. Radoilla olisi siis tilaa, muttei kalustoa, sillä aiemmin yhdysliikenteessä käytössä olleita vaunuja ei Suomessa saa lain mukaan käyttää maan sisäisissä kuljetuksissa. Poikkeusajan haasteista tämä on helpoimmasta päästä, sillä vaunujen käytön salliminen olisi nopea, tehokas ja vähäpäästöinen keino vastata akuuttiin kapasiteettivajeeseen. Enää puuttuu selkeä hallituksen tahtotila ripeästi edistää asiaa.
Akuuttien haasteiden rinnalla perusongelmamme eivät ole hävinneet mihinkään. Kevään kelirikko haastaa totuttuun tapaan kumipyöräkuljetuksia, pohjoisessa tavanomaistakin enemmän. Vaikutukset näkyvät eritoten puukuljetuksille tärkeillä vähäliikenteisillä teillä, joille pääsy vaikeutuu paino- ja käyttörajoitusten vuoksi. Teiden rapistuvaan kuntoon ei ole löytynyt tahtoa eli riittävää rahoitusta aiemminkaan, ja nyt vähäliikenteiset tiet uhkaavat jäädä pullonkauloiksi kuljetustarpeen kasvaessa.
Poikkeukselliset ajat vaativat kaikilta venymistä, mutta myös tahtoa lieventää kriisien aiheuttamia haittoja. Vahvistamalla kuljetuksia vahvistetaan paitsi koko arvoketjua niin myös Suomen vientiä ja kansantaloutta. Punnitessa ratkaisuja onkin muistettava, että toimitusketjun päässä odottaa aina asiakas, joka luottaa suomalaisen tuotteen saatavuuteen.
