Olen puutuoteteollisuuden edustajana vähähiilinen rakennusteollisuus -tiekartan ohjausryhmässä. Kirjoitin vähähiilisestä rakentamisesta edellisessä Puumiehen numerossa. Väitetään ettei pessimisti pety, mutta 2.6. ympäristöministeriölle luovutettu tiekartta jää vain raapaisuksi siitä, mitä vähähiilinen rakentaminen tulee olemaan.
Gaia Consulting teki ansiokasta työtä kaivamalla huikean määrän tietoa esiin tiekarttaa varten. Eteenpäin suunnistaminen on mahdollista vain, jos tietää missä nyt on. Kun kyseessä oli sekä talon- että infrarakentamisen koko elinkaaren vaikutukset vuosiin 2035 ja 2050 saakka, liittyy varsinkin vuoden 2035 jälkeen tapahtuvaan kehitykseen runsaasti epävarmuustekijöitä. Hiilidioksidipäästöjen leikkaamisen teknologiset haasteet tunnetaan ja niille on ratkaisujakin jo tiedossa, mutta niiden toteutettavuus ja kustannusvaikutukset jäävät vielä arvailun varaan.
Energiaintensiivisten materiaalien vähähiilistäminen onnistuu päästöttömän energian käytöllä sekä valmistusteknologisin muutoksin. Päästöttömälle energialle tulee kova kysyntä. Uusien valmistusteknologioiden käyttöönotto vaikuttaa voimakkaasti materiaalien hintoihin. Nämä ovat vaikeasti ratkaistavia asioita ainakin kovin nopeasti. Hiilidioksidin määrän ja lämpötilan nousun merkittävä leikkaaminen vaatii kuitenkin sen, että pitkällä aikavälillä nämäkin on ratkaistava.
Nyt valmistunut tiekartta keskittyy rakennusten energiankäytön leikkaamiseen, ja onhan se merkittävin rakennusten hiilidioksidipäästöjen lähde. Rakennuskanta uusiutuu hitaasti, vain noin kahden prosentin vuosivauhdilla. Siksi korjausrakentamisella ja rakennuskannan energiatehokkuuden parantamisella on merkittävä rooli. Suomella on korjausrakentamisen strategia vuoteen 2050 jo olemassa. Puun käytön kannalta korjausrakentaminen onkin kiinnostava sektori, esimerkiksi ikkunoiden vaihtamisella voidaan energiatehokkuutta nopeasti ja kustannustehokkaasti parantaa.
Uudisrakentamisen tulee jo nykyisen asetuksen puolesta olla lähes nollaenergiarakentamista. Se mihin tiekartta ei ota kantaa, on itse rakentamisen kehitys eikä materiaalien välisissä suhteissa tapahtuvat muutokset. Ja olisi kiinnostavaa pohtia miten ihmiset tulevaisuudessa asuvat ja tekevät työtä. Niillä on suuri vaikutus rakentamisen tarpeeseen. Uudisrakentamisen paine kohdistuu pääkaupunkiseutuun ja muutamaan kasvukeskukseen, muualla Suomessa olisi runsaasti helposti korjattavaa ja käyttöönotettavaa asuin- ja työtilaa.
Puutuoteteollisuuden edustajana näen, että puun osuus rakentamisessa tulee kasvamaan. Puu tulee korvaamaan suurempipäästöisiä materiaaleja. Kasvavaan puunkäyttöön liittyy myös rakennuskantaan varastoituvan hiilen määrän kasvu. Kun se ei tiekartassa tule esiin, nostamme sen itse esiin. Ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelma on tässä hyvänä tukena.
