Julkisessa keskustelussa esitetään usein, että Suomessa ei pitäisi tehdä niin paljon alhaisen jalostusarvon omaavia puutuotteita vaan jalostaa niitä lisää, jotta tuotteiden yksikköhintoja voitaisiin nostaa. Yleisellä tasolla jatkojalostaminen ja sitä kautta tuotteiden arvon lisääminen on myönteinen asia. Kuitenkin on hyvä muistaa, että myös jalostetuimmilla tuotteilla on markkinahinta ja kannattava liiketoiminta edellyttää myös niiden osalta hintakilpailukykyä.
Sahateollisuus on luonnollisesti suurin yksittäinen tuotantoala Suomen puutuoteteollisuudessa. Tällä hetkellä erityisesti sahateollisuus, mutta myös vaneri- ja LVL-teollisuus ovat keskellä parasta suhdannetta vuosikymmeniin. Huippusuhdanne on poikkeuksellinen sekä erittäin korkeiden hintojen että myös suhdanteen keston takia. Tilanteella on myös kääntöpuolensa eli huomattavan korkeat hinnat ja poikkeuksellisen pitkät toimitusajat ovat aiheuttaneet suuria haasteita sahatavaraa jalostavien yritysten liiketoiminnoille.
Sahateollisuus on globaalia liiketoimintaa, jossa tuotteiden hinta määräytyy markkinoilla. Jos pitää nimetä yksi seikka, joka vaikeuttaa koko puutuoteteollisuuden toimintaa, niin se on sahatavaran hintojen suuri vaihtelu. Yleensä hinnat ovat kannattavan sahaamisen kannalta liian alhaiset tai sitten, kuten tällä hetkellä, hyvin korkeat sahojen asiakkaiden kannalta katsottuna. Lisäksi alan tapa hinnoitella tuotteensa vuosineljänneksittäin lisää tätä syklisyyttä. En edes yritä esittää mitään keinoja tilanteen muuttamiseksi, mutta varmaa on, että tasaisempi hintojen kehitys olisi pitkässä juoksussa eduksi kaikille osapuolille.
Suomalaiset sahat toimivat sahatavaran jatkojalostuksen kanssa hyvinkin erilaisilla strategioilla. Suuret konsernit eivät ainakaan Suomessa juurikaan harjoita jatkojalostusta vaan keskittyvät volyymisahaukseen sahojen ollessa pitkälle integroituneita selluteollisuuteen. Joillakin suurilla itsenäisillä sahoilla jatkojalostus muodostaa merkittävän osan liiketoiminnasta. Alan kirjon täydentävät perussahaamiseen keskittyvät kaiken kokoiset sahat. Sahayrityksen lisätessä jalosteisiin perustuvaa liiketoimintaansa, olisi ehkä hyvä miettiä jalosteita omana liiketoimintanaan eikä sahaamisen ”jatkeena”.
Sahateollisuudella ja kokonaisuudessaan puutuoteteollisuudella on hyvät tulevaisuuden näkymät. Alan sisäisen kilpailun sijaan pitäisi keskittyä kilpailuun muiden rakentamiseen liittyvien tuotteiden kanssa. Tämä edellyttää alan yrityksiltä jalostusarvon nostamista ja kilpailukykyisten tuotteiden tarjoamista rakentajille. Hintakilpailu muiden rakentamiseen käytettävien tuotteiden kanssa tulee jatkumaan entistä kovempana tämänhetkisen huippusuhdanteen päättyessä. Toivotaan, että tulevat sukupolvet pystyisivät muuttamaan sahateollisuuden toimintamalleja siten, että sahatavaran hinnoittelutapa ottaisi paremmin huomioon sahatavaraa jalostavien yritysten asiakkaiden toiveet ja vaatimukset.
