Suomi asetti vuonna 2019 kansallisen hiilineutraaliustavoitteen vuodelle 2035, jota ohjaamaan laadittiin vuonna 2022 ilmastolaki. Jo sitä säädettäessä päätettiin, että hiilineutraaliustavoite ja muut päästövähennystavoitteet arvioidaan vuonna 2025. Nyt on tämän arvioinnin aika ja on aika muuttaa Suomen omaa ilmastotavoitetta. Suomen ilmastotavoitteiden ja arvioidun päästö- ja hiilinielukehityksen välinen ristiriita on uusimman tutkimustiedon myötä kasvanut niin suureksi, että ilmastotavoitteelle on perusteltua asettaa uusi aikataulu.
Uudelle ilmastotavoitteelle on olemassa vahvat perusteet, koska moni keskeinen taustaoletus on muuttunut. Maankäyttösektorin nielujen laskentaperusteita on muutettu siitä, mitä ne olivat hiilineutraaliustavoitetta asetettaessa. Tiedot maaperäpäästöjen huomattavasta kasvusta eivät olleet tiedossa. Metsien puuston vanheneminen on vähentänyt puuston kasvua ja kykyä sitoa hiiltä. Vuoden 2019 jälkeen hiilinielujen määrä on laskenut, vaikka hakkuumäärät eivät ole kuitenkaan nousseet. Esimerkiksi nämä asiat vaikeuttavat merkittävästi kansallisen tavoitteen saavuttamista.
Jos nieluja yritetään luoda huomattavasti lisää lyhyessä ajassa, lähes ainoa nopeasti vaikuttava keino olisi asettaa suuria hakkuurajoitteita. Nämä rajoitukset loukkaisivat metsänomistajien omaisuudensuojaa ja niillä olisi negatiivinen vaikutus valtiontalouteen sekä laajemmin teollisuudelle ja logistiikkasektorille mukaan lukien puunkorjuu.
Samaan aikaan kun Suomessa puhutaan ilmastotavoitteista, EU-tasolla kasvaa keskustelu koko maanosan kilpailukyvystä. Sääntelyllä on heikennetty kilpailukykyä, vaikka nimenomaan tällaisina talouden ja turvallisuuspolitiikan epävarmoina aikoina tulisi huolehtia kansantalouksien kunnosta. EU-tason keskustelussa kilpailukyvystä on välttämätöntä, että Suomen nykyinen ilmastopoliittinen ja taloudellinen tilanne huomioidaan monipuolisesti.
Teollisuudessa käydään ankaraa kansainvälistä kilpailua ja lopulta kyse on siitä, missä päin maailmaa tuotteet pystytään valmistamaan kannattavasti ja kilpailukykyisesti.
Mitäpä luulette, rajoittaisivatko esimerkiksi ruotsalaiset tai venäläiset hakkuitaan, jos Suomessa näin tehtäisiin ilmaston ”hyväksi”. Ei tietenkään. Suomessa ei tule harjoittaa politiikkaa, jonka hyödyn keräävät muiden maiden teollisuudet.
Pahimmillaan politiikalla kuritettaisiin esimerkiksi ilmastoystävällistä sahateollisuutta, joka tarjoaa ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan ja vihreään siirtymään. Jos suomalaiset haluaisivat vahvistaa konkreettisesti vihreää siirtymää, niin kotimaassa voisi aloittaa puurakentamisen edistämisestä. Kun puusta rakennettaisiin enemmän, niin samalla luotaisiin paljon kaivattuja teknisiä hiilinieluja.
Ilmastonmuutosta pitää torjua tarmokkaan aktiivisesti, mutta naiivi ei saa olla.
Tino Aalto
Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja
