Euroopan unionin komissio antoi odotetun päätöksen ilmastopolitiikan suuntaviivoista heinäkuussa, keskellä historiallisen tukahduttavia, keskistä ja eteläistä Eurooppaa piinanneita helteitä. Tavoitteen mukaan EU-alueen hiilidioksidipäästöjen tulisi vähetä 90 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2040. Tähän päivään mennessä päästöt ovat pudonneet arviolta noin 45 %, joten kymmenessä vuodessa olisi saavutettava suurin piirtein sama kuin neljässä vuosikymmenessä.
Suomessa ilmastopoliittinen keskustelu on pysähtynyt metsiin. Kun metsämaan nielut osoittautuivat epävarmaksi selkänojaksi ilmastopolitiikalle, on Suomessa jouduttu kummalliseen tilanteeseen. Metsäteollisuus ja sen koko arvoketju, jonka globaali kokonaisvaikutus ilmastolle on vahvasti myönteisen puolella, onkin joutunut keskustelussa pahiksen rooliin.
Kun julistusten ja realismin välinen kuilu ilmastopolitiikassa kasvaa, syntyy tarve järkeville ratkaisuille. Suomalainen metsäteollisuus kehittää ja vie eteenpäin omia ilmastotoimiaan ja tarjoaa järkeviä ratkaisumalleja myös kansainvälistä ilmastopolitiikkaa kehitettäessä. Metsäteollisuuden oman ilmastotiekartan pääviesti on: Vaikka puhe metsätalouden ja ilmastonmuutoksen suhteesta on usein vaikeasti ymmärrettävää teoreettista kiistelyä, tärkeintä on aktiivinen ja oikea-aikeinen metsien hoito yhdistettynä uusiutumiskykyiseen fossiilisia raaka-aineita korvaavaan metsäteollisuuteen.
Metsäteollisuuden tiekartan voi tiivistää kolmeen pääkohtaan. Ensisijaista on omassa tuotannossa syntyvien fossiilisten päästöjen leikkaaminen. Metsäteollisuustuotteiden valmistaminen Suomessa on ilmaston kannalta toivottavaa, sillä tehdaspäästöjen ajaminen lähelle nollaa siintää vuoteen 2035 mennessä.
Toiseksi, tulee löytää keinoja hiiltä varastoivien ja muutoinkin ilmastomyönteisten tuotteiden menekin vahvistamiseksi. Fossiilisia raaka-aineita korvaavat puupohjaiset materiaalit ovat aivan liian vähän hyödynnettyjä esimerkiksi rakentamisessa.
Kolmanneksi, pitkällä aikavälillä kiinnostavana mahdollisuutena siintää metsäteollisuuden sivuvirtoina syntyvän bioperäisen hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö. Tässä suhteessa teknologia on vielä kypsymätöntä eikä jättimäisille investoinneille ole maksavaa asiakasta, mutta kehitystä kannattaa seurata toiveikkaan realistisesti.
Suomalaisilta metsäteollisuudelta ja koko metsäsektorilta vaaditaan jatkuvaa kykyä uudistua ja vastata uusiin haasteisiin. Kun suomalainen metsäteollisuus menestyy, siitä hyötyvät kaikki – ilmasto, Suomi ja suomalaiset.
Ville Hulkkonen
Johtaja
Metsäteollisuus ry
